Olen huomannut, että monilla luovaa työtä tekevillä ja erityisesti nuorilla naisilla on häpeää omasta menestyksestä. Saatetaan sanoa, että tuntuu kuin menestys olisi tullut jotenkin liian helpolla, on tehty nolon vähän töitä, oma menestys tuntuu ansiottomalta sattumalta, tai hyvästä palautteesta huolimatta epäröidään silti omia kykyjä ja osaamista.
Jos sinä häpeät omaa menestystäsi, saattaa olla, että et yksinkertaisesti tunnista, mihin menestyksesi perustuu. Ehkä osaamisesi perustuu ihmissuhdetaitoihin tai intuitiiviseen ajatteluun, kenties luovuuteen tai jonkun ilmaisutavan hallintaan, johon olet vuosien varrella olet kouliintunut.
Kaikki nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joista kulttuurissamme puuttuu sanoja ja jäsennyksiä. Ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja saatetaan pitää persoonan piirteinä ja luovutta lahjakkuutena. Ne on kuitenkin sellaista osaamista, jossa voi kehittyä, vaikka niissä kehittymisessä ei riitäkään pelkän tiedon lisääminen aiheesta.
On hyvin tavallista, että ihmiset, jotka menestyvät luovuuden tai ihmissuhdeosaamisen varassa, eivät ymmärrä mihin heidän menestyksensä perustuu. Menestys tuntuu sattumanvaraiselta, väärältä tai ansaitsemattomalta. Ja ennenkaikkea, me arvostamme raatamista — sitä, että menestys tulee vaikeimman kautta. Muunlaista tekemistä jopa häpäistään. Raatamisen eetos on tosi vahva ja kaiken lisäksi suorittavalla työotteella voi tappaa luovan produktiivisuuden — joskus nopeestikin. Luovuus edellytyttää joutilaisuutta: sitä, että kalenterissa kaikki tunnit eivät täyty tekemisestä.
Älä siis häpeä menestystäsi, vaan:
- tunnista, mihin taitoihin — ihan oikeaan osaamiseen — se perustuu, ja
- uskalla kulkea kulttuuriseen vastavirtaan ja kieltäydy raatamasta: Tunnista kuinka paljon tarvitset väljyyttä ja vapautta pystyäksesi tekemään työtäsi ilolla.