Peilaus on puhetta, jolla osoitetaan, että on kuultu toisen puhe. Peilauksen tarkoituksena on tarjota puhujalle mahdollisuus reflektoida sisäistä puhettaan tavallista intensiivisemmin. Peilaus on avuksi kuohuttavien ja tunteita herättävien tilanteiden purussa, ongelmatilanteissa, kun pitää tehdä päätöksiä, lukkiutuneessa työvaiheessa jne. Hyvä peilaaminen edellyttää hyviä peilaustaitoja.
Ihan konkreettisesti peilaus tarkoittaa sitä, että kun puhuja pohtii ääneen ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja tarpeitaan, kuulija peilaa niitä takaisin sopivin väliajoin. Peilaaja siis poimii toisen puheesta keskeisimmät asiat ja kertoo ne vailla arviointia, arvottamista, lisäyksiä tai kommentteja esimerkiksi seuraavasti:
”Kuulen, että sinulla on ollut raskas työviiko. Erityisen raskasta siinä oli vaikeat kohtaamiset asiakkaan kanssa. Olet ymmälläsi, mitä asialle voisi tehdä. Välillä mietit, jaksatko tätä työtä ollenkaan.”
”Kuulen, että pohdit, miten sinun kannattaisi toimia, olisiko oikein puuttua Mikon ja Tainan keskinäiseen nokitteluun kahvitunneilla, vai antaa sen vain olla. Pohdit, miten asia vaikuttaa muihin työyhteisössä ja oletko oikea henkilö nostamaan asian esille.”
”Sanot, että sinusta tuntuu vaikealta sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää. Kumpikin tuntuu vaativan juuri nyt niin paljon. Sinulla pyörivät työasiat mielessä vapaallakin. Mietit, mistä ratkaisu voisi löytyä, voisiko etäpäivä tuoda ratkaisua vai pahentaako se vain ongelmallista tilannetta.”
Peilaus on arvokas vuorovaikutuksen työkalu, kun haluaa tarjota toiselle emotionaalista tukea, intensiivistä läsnäoloa, mahdollisuuden tulla kuulluksi ja pohtia jotain asiaa perinpohjin. Peilaus toimii myös keinona saada toinen kertomaan jostain asiasta lisää. Kun ihminen kuulee viestinsä menevän perille, pulppuaa sille myös helposti jatkoa.
Peilaus saattaa rauhoittaa tilanteita, joissa toinen on voimmakkaan tunteen vallassa: ”Olen aivan raivoissani, kun myöhästyit.” ”Sinua raivostuttaa myöhästymiseni.” ”Niin, et ikinä ota minua huomioon!” ”Se herätti sinussa tunteen, että en ota sinua huomioon.”
Peilauksesta on puhujalle myös sellainen ihana hyöty, että sen avulla hän saa kuulla omat ajatuksensa, tunteensa ja ratkaisunsa, jonkun toisen puhumana, eli olla kuin oman puheensa yleisö. Se on jo itsessään hoitava kokemus ja voi tuoda esimerkiksi lohtua ja myötäeletyksi tulemisen kokemuksia vaikeissa tilanteissa. Joskus peilaus voi myös havahduttaa: ”Sanoinko mä tosiaan noin? Noinko mä ajattelen?”
Peilaus mahdollistaa omien ajatusten tarkastelun itsen ulkopuolella, osana maailmaa. Ohjaajat puhuvat ulkoistamisesta, siitä että jotain mikä on ollut pyörittelyssä oman pään sisällä saadaan todellisuuteen. Ulkoistaminen auttaa saamaan etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tunteisiin, tekee niistä ikäänkuin kappalemaisempia ja helpommin käsitteltäviä.
Peilauksesta on hyötyä myös kaikissa tilanteissa, joissa on tarkoitus arvioida toisen työtä. Peilaava, neutraali puhe sopii erityisesti arviointitilanteen alkuun.”Huomaan, että olet tehnyt tällaisia ratkaisuja tässä…” ”Kiinnitin huomiota, että tässä oli tätä ja tässä oli toisaalla taas tätä.” Eli kaikenlaiset neutraalit kuvailut toisen työstä ja tekemisestä ovat peilaamista. Peilaava puhe kertoo henkilölle, jonka työtä arvioidaan, että arvioija on paneutunut asiaan. Peilaava puhe orientoi kumpaakin yhdessä tarkastelemaan ja tekemään huomioita arvioinnin kohteena olevasta asiasta ja johdattaa turvallisesti asian käsittelyyn. Lisäksi se kertoo, millaisiin asioihin arvioija on kiinnittänyt huomiota ja auttaa ennakoimaan millaiset huomiot tulevat olemaan arvioinnin perustana.
Peilaus ei ole puhetapa, jota kovin moni käyttäisi luontevasti ilman harjoittelua. Kun olen opettanut peilausta, tuntuu toisen puheen sisältö lähtökohtaisesti hölmöltä. Mitä muka voisi saada aikaan sillä, että vain toistaa mitä toinen sanoo? Kokeilun jälkeen ihmiset ovat yllättyneitä. Tämänän ihan oikeasti toimii, eikä ole hölmöä ollenkaan. Usein avaavin kokemus on juuri peilatuksi tuleminen: ”tuntuu hyvältä, kun saa tulla kuulluksi oikein keskittyneesti.”
Peilausta kannattaa siis harjoitella ja kokeilla itse nähdäkseen, miten se toimii. Kannattaa harjoitella sekä peilaamista, että pyytää jotakuta peilaamaan itseä, että saa kokemuksen siitä, miltä tuntuu tulla kuunnelluksi tällä tavalla.
Tässä muutamia ideoita peilauskokeiluihin: Kokeile vastata peilaamalla, kun lapsi/teini tai joku läheinen suuttuu / hermostuu. Tai kokeile peilausta, kun joku kertoo sinulle huoliaan ja ongelmiaan. Tai sovi jonkun kanssa peilausharjoituksesta, esim. että toinen kertoo sinulle jostain huolenaiheestaan tai ongelmastaan ja sinä vastaat peilaten ja hetken päästä vaihdatte rooleja. Kokeilukaveriksi voi löytyä ystävä, puoliso tai vaikka kollega.
Kokemuksesta kertomisen ja sen takaisin peilaamisen ympärille voidaan myös rakentaa kokonainen kohtaaminen. Tällaisia kohtaamisia ovat erilaiset empatia- ja jakamispiirit. Olen kuvannut sellaista työskentelytapaa tekstissä Jakamispiiri. Jakamispiiri on työskentely, joka sopii erityisesti sellaisille yhteisöille ja organisaatioille, joiden perustoimintaan kuuluu paljon kuormittavia tunteita tai niiden vastaanottamista. Jakamispiiri auttaa käsittelemään työssä heränneet tunteita ja ne tulevat kohdatuksi. Silloin niitä ei jää niin kantamaan työstä muihin elämänpiireihin ja toisaalta ne eivät jää jäytämään ja vaikuttamaan tuleviin tunnepitoisiin kohtaamisiin.
Koulutan mielellän jakamispiirityökalun käytössä ryhmiä ja yhteisöjä joko työnohjausten yhteydessä tai erillisenä koulutuksena. Ota yhteyttä jos kiinnostuit!
Terkuin,
