Jakamispiiri tai empatiapiiri on työskentelyprosessi, jonka avulla ryhmä tai yhteisö voi tarjota jäsenilleen tukea ja kannattelua, kun he kokevat jotain tunteita herättävää tai kuohuttavaa. Työskentelyn tavoitteena on kaikkien piiriin osallistuvien kuulluksi tuleminen, tunnetaakkojen kannattelu, yhteyden kokeminen sekä jakamisen ja empatian taitojen vahvistaminen.
Kerron tässä tiiviisti miten jakamispiiri toimii. Jos tämäntapainen työskentely ei ole entuudestaan tuttua on hyvä harjoitella prosessia ohjaajan avulla. Jakamispiirin ohjaajan tehtävänä on esitellä osallistujille työsketelytapa ja auttaa tarvittaessa osallistujia, jos tulee kysymyksiä.isäksi ohjaajan tulisi osata neuvoa ja opastaa osallistujia tarvittaessa kannattelevaan ja peilaavaan vuorovaikutukseen. Kun sama ryhmä kokoontuu työskentelyyn useamman kerran ja jakamisprosessi on kaikille tuttu, ei erillistä ohjaajaa tarvita.
Sopiva osallistujamäärä on jakamispiiriin on noin 3-6 henkilöä. Jos osallistujia on enemmän, voi piirin alkukierroksen jälkeen jakaa pienempiin ryhmiin. Pienryhmistä palataan isoon piiriin loppukierrosta varten.
Jakamispiirissä on hyvä asettua istumaan nimenomaan piiriin, siten että kaikki ovat tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa ja voivat nähdä toisensa hyvin. Voidaan istua tuoleilla, sohvilla tai lattialla, mikä vain mukavimmalta tuntuu.
Jakamispiiri aloitetaan alkukierroksella, jolloin kukin kertoo lyhyesti jotain päälimmäisistä tunnoistaan tai kuulumisistaan. Jos osallistujat eivät ole tuttuja ennestään, kerrotaan myös nimi. Alkukierroksen jälkeen jakaannutaan pienempiin ryhmiin, jos ryhmä on liian iso ja aikaa jakamiselle per henkilö jäisi liian vähän.
Ennen varsinaisen työskentelyn alkua sovitaan jokaiselle puheenvuorolle aika. Jos käytettävissä on vaikkapa tunti ja osallistujia 4 voidaan ajaksi sopia 7 min. jolloin voidaan jakamiskirroksia voidaan toteuttaa kaksi. On hyvä sopia, että joku muu kuin puhuja tai kuuntelija/peilaaja seuraa ajan kulumista. Kun aika alkaa tulla täyteen, ohjaa ajan ottaja lempeästi lopettamaan siten, että saadaan kuitenkin kesken oleva lause tai asia sanottua loppuun.
Kukin puhuu omalla jakamisvuorollaan haluamastaan asiasta. Ennen kuin ensimmäinen puhuja aloittaa, hän valitsee itselleen kuuntelijan/peilaajan. Jakamisvuorolla puhujan ja kuuntelijan puheenvuorot vaihtelevat sopivin väliajoin. Peilaajan tehtävänä on kertoa pääpiireissään, mitä kuuli puhujan sanovan. Ideana ei ole toistaa sanasta sanaan toisen puhetta, vaan kertoa olennaisilta osin se mitä kuuli, mitään lisäämättä, poistamatta tai kommentoimatta. Puhuja voi täsmentää ja korjata, jos tarpeen, joten kuuntelijan ei tarvitse stressata muistamisesta.
Kun puhujan vuoro loppuu, hänestä tulee kuuntelija/peilaaja seuraavalle puhujalle, kunnes kaikki ovat puhuneet ja saaneet tulla kuulluiksi. Sen jälkeen voidaan aloittaa uusi kierros. Tavallista on, että kierroksia voi olla 2-4.
Työskentelyn sulkee loppukierros, jolloin kukin sanoo yhdellä lauseella, mitä työskentelystä sai, millä mielellä on työskentelyn päättyessä. Jos iso ryhmä on jakaantunut pienemiin kokoonnutaan loppukierrosta varten isompaan ryhmään.
Jakamispiirissä käytetään tosiaan vuorovaikutuksen tapaa, jota kutsutaan nimellä peilaus, jota tässä vähän avasinkin. Voit lukea siitä lisää toisesta blogitekstistä.
Uskon, että moni yhteisö, jossa kannetaan raskaita tunnekuormia hyötyisi jakamispiiri-työskentelystä. Jos peilaamisen taidot ovat hallussa, rohkaisen ottamaan tämän työkalun käyttöön tai sitten kutsumaan jonkun ohjaus- tai terapia-alan ammattilaisen opastamaan yhteisöänne alkuun! Prosessi sopii myös hyvin työnohjauksen rinnalle kollegiaaliseksi tueksi.
Terkuin,
